perjantai 4. syyskuuta 2015

Rakkaudesta lajiin...

Mie oon aina ollut kaikki ruokainen musiikinkin suhteen ja joskus oikein huvittaa miten jotkut elämän onnistumiset pistää pääkopassa soimaan jonkun tietyn biisin vuorokaudeksi tahi useammaksi... Joskus pääkopassa on soinnut Black eyed peasen I got a feelingTuure Kilpeläisen ajatuksen voimalla, Gigi d'agostino i fly with you mutta kyllä eilisen onnistumisten jälkeen päässä soi väkisinkin mamban mikä muukaan kuin vielä on kesää jäljellä...:D

Edellisessä blogi juttusessa kirjoittelinkin syksyn saapuneen ja isojen haukien ajan alkaneen ja voi juma että alkoikin komiasti. Viileät yöt on paikoin pudottanut vesien lämpöä oikein roimasti ja mukavan korkia ilmanpaine jyrkässä laskussa jne. olevat taivaan merkit kun on kohdillaan voi reissusta tulla jotain aivan käsittämättömän unohtumatonta.

Eilisen aamunpäivän uhrasimme Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa uusien hauki kamppeiden koeuittoon ja muutenkin testailluun. Onnistuneet investoinnit toi tietty kalaa oikein mukavasti mutta ne isommat hauet puuttui ja niimpä suuntasimme paukkuja moiseen eikä kauan mennytkään kun ensimmäinen mörökölli väänti Mertsin kanssa tiukkaa vääntöä mutta haaki voitti. Jonkun tovin myöhemmin miekin pääsin koettelemaan taitojani mutta kylmät kävi miullekin. Ihmeteltiin oikein moneen otteeseen mikä hemmetti on pielessä kun kalaa karkasi koko ajan varsinkin isommat tuntui lähes naureskelevan meidän himmeleille..:(

Suurempia säätöjä emme kuitenkaan tehneet vaan toivoimme vain kellon pelastavan ja pelastihan se kun puoli päivä koitti. PIUH... Viuhkassa oli sellainen lähtö ettei pöljemmällekään jäänyt epäselvää mikä sen teki. Molemmat halusi vain kiertää vastuuta epäonnistuneisiin kepityksiin liittyen...:D

Miunhan se lopulta piti ottaa vapiseviin kätösiin kun puoleltani rämähti. Iso haakihan sieltä tuli melko pian perälaudan tuntumaan ja pyörähtipä piru sen verran inhoittavasti näytillä että nähtiin julmetun kokoinen pää ja uistin oikeassa poskessa ulkopuolelta kiinni. Huh huijaa että tuon jälkeen rupesikin jännittämään että eihän tuota voi saada edes ylös...
Heti tuon huokaisun jälkeen haaki lähti vauhdilla taakse päin sellaisella vauhdilla etten oo ikkään moista kokenut. Okuman mittarikelassa vain numerot vilisi ja pysähtyi vasta 147 feetin kohdilla (jalkamittari 30cm/feet). Liekkö sydänkään lyönnyt yhtään iskua syöksyn jälkeen saati siinä välissä kun sain kalan pumpattua melkein haaviin asti mutta mitä sitä kun mittarin luvut oli hetkessä taas sadan viiden kympin huitteilla. Paniikin omaisia muisti kuvia tuon jälkeen on kalan uinneen vuoroin molempien plaanareiden tuntumassa ja menipä tuo kerran vielä venhostakin ohi vaikka uistelimmille koko ajan eteenpäin...

Tämä kuva löytyikin jo eilessä iltana "double selfie lookkina" facebookista...

Ehdottomasti elämäni mahtavin väsytystaistelu ison hauen kanssa. Kala tuli metrin vedeltä joten alas päin se ei päässyt missään vaiheessa niin kuin normaalisti tapahtuu joten ihmekkös tuo että rulla huusi moneen otteeseen tosin oli jarrukin tavanomaista löysemmällä uistimen sijoitus paikasta johtuen. Tämmöinen mummoluokan haaki oikoo vittuilematta 2/0 koukutkin tiukalla jarrulla joten olosuhteet huomioiden jännitystä piisasi koko rahalla...HI!

Olihan miulla lähtiessä oikein pestyt pesuaineelle tuoksuvat kamppeet mutta nyt ne onkin monien haukien limalla vesitiiviiksi suojatut Eau de hauki parfum tuoksuiset...:D

Hyvät vaimot, tyttöystävät, naiset jotka asuu kalastajan kanssa saman katon alla tämä kuva suunnattu puhtaasti teille! Ai miksikö? No ehkä kuvaa katsomalla hoksaatte kuinka iso asia aikaiselle miehelle voikaan joku kala olla??? Sairautta se ei taatusti ole vaan intohimoa jota sinnikkäästi harjoittamalla pääsee halailemaan korjattua satoa...HI!

Terveiset vaan täältäkin blogin puolelta omalle kullalle jotta saan harjoittaa tätä hienoa elämys harrastusta!

Säippäänkin pamahti mummoluokan haaki. Vieläkään en saannut sitä maagista kaksi numeroista rikki yli viisi metrisellä säippävavalla mutta lähellä on jo monesti käynyt...

Kaiken kaikkiaan saimme 7 yli femmaa joista sadan gramman pyöristyksellä laskettuna viisi oli yli seiskaa ja suurin kaksi numeroinen. Rehellisesti tunnustettuna tuosta on jo vaikea pistää jo paremmaksi ainakin itsellä mutta pelimiehethän pyytää joka reissu moisia mutta siinähän se tämän päivän taso kulkeekin eli treeniä Sami treeniä vain...;)

Ahti antaa ja Ahti ottaa sanotaan joten käyttäydymme tietty mahdollisimman varovaisesti isojen kanssa jotta saamme ne kasvamaan vieläkin isommiksi...

Isot kalat on aina elvytetty venhon kiertovesi sumpussa virkeiksi ja vasta sitten laskemme virkeenä kertomaan lajitovereille niitä legendaarisia "rapalan huoran" matkaan lähteneitä tarinoita...:D

Voih... Fiilikset on vielä niin tapissa että blogijuttunen on taatusti helvetin vaikeaa luettavaa ja taatusti "polleen leuhkaa" tekstiä mutta sallittakoon tämän kerran kun kerrankin nykäsee.. Jooko?

PS. Jospa näillä eväillä jaksaa nyt painaa yövuoro jakson ja sitten olisikin viisi vapaata tiedossa...:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti