Niittiveneen omistajille...

Kolmeen kertaan minuun on ottanut yhteyttä niittiveneen omistaja blogijuttujen myötä. Rungon ominaisuuden myötä pienoiset vuoto-ongelmat on näissä tapauksissa kasvanut suuremmiksi ongelmiksi kuten miullakin joskus...

Niitattu ratkaisu veneenrungossa on teoriassa hyvä idea kun tällöin ei tarvitse huomioida hitsaus-saumojen ainevahvuuksia jolloin sen laskennallinen -40% heikentymä tapahtuu hitsatuun saumaan. Suomeksi tämä tarkoittaa että hitsatun rungon ainevahvuuden kasvattamista 3mm vahvuiseksi jolloin sauma saadaan saman vahvuiseksi kuin niitattu 1,6mm "lentokone alumiini". Vahvuuden kasvaessa painokin nousee samaa kyytiä ja sitä myöten konetehoa tarvitaan lisää jne.

Teoriassa tämä niitattu ratkaisu on siis hyvä mutta käytännössä taasen ei tai pitäiskö sittenkin sanoa että uutena jees mutta pitkässä juoksussa ehdottomasti ei jos vierastaa ylimääräisiä askareita...HI!

Niitit kun tahtoo ajan saatossa löystyä ja sitä myöten niistä tulee vuotavia niittejä eli käytännössä ajatellen vuotava vene on tietty erittäin huono ominaisuus vetten päällä.

Poista vain vesi...;)

Isolla vaivalla veneestä saa taas elinkelpoisen kun viitsii purkaa koko veneen ja "kiristää" vuotavat niitit tai vaihtaa ne pulteiksi kuten mie joskus tein ja itse asiassa kahteen kertaan kun ekalla kerralla vaihdoin vain vuotavat niin rungon "jäykistyessä" ongelma kulkeutui toisaalle. Toisella kerralla vaihdoin kölilinjasta kaikki sivupaltteelle asti ja on muuten edelleen vuotamaton niittivene...:)

Sinttivintturit blogista löytyy nämä remonttijutut jos mielesi tekee lukea mutta esittelempä tähän uudenkin kollegan blogisivuston. Los Retardos Fishing Teamin poijat päätti perustaa oman blogin ja siellä onkin hyvää tarinaa vastaavasta projektista mitä mie oon läpi käynyt.

Hus hus sinne siis...

Haasteellisia kuvioita edessä...

Voi perke.. Jos taas paremmin sanoisi. Täällä Kainuussa Sotkamon suunnalla on ruvennut puhaltamaan pahan ilman tuulet oikein tosissaan ja onkin ollut täysi työ pitää niitä aisoissa. Vuosi kymmenten ajan kalastus harrastuksen toteuttaminen Sotkamon vesireitillä on ollut helppoa ja vaivatonta kun kaikki on ollut paketoitu yhden uisteluluvan ääreen ja jos pakettia verrattaisiin muualle Suomen vastaaviin paikkoihin niin hintakin on ollut ihan linjassaan kun meillä päin ei liijalti pilkkukylkiä ole onkia nykimään jos haakea ei lasketa tähän kategoriaan...:D

Pari päivää sitten istuin Sotkamon osakaskuntien vuosikokouksessa syystä että korviini kantautui todella huolestuttavia uutisia yhden osakaskunnan edustajan osalta. Kyseisen edustajan "myyräntyön" myötä uisteluluvan hinta olisi noussut yhdeksi Suomen kalleimmaksi ja syyksi mainittiin vain että meillä uistelijoilla on rahhoo kun ajellaan 50000-100000 euron uistelupaketeilla ja veturina tietty hirveen kalliit maasturitkin vielä!!!

Kysynkin nyt että olikohan tässä väittämässä Kainuulainen kateus viritetty äärimmilleen???

Ei helvetti kellään moisen arvoisia paketteja ole. Valtaosa uistelijoista uistelee meidän kulmilla muutaman tuhannen paketilla ja jos jollain hienompia siis anteeksi kalliimpia niin hyvin monesti kulupuolta rassaa korkea korkoinen vekseli! Ärsyttää myös se että miksi moiseen asiaan pitää yleensäkään tarttua? Eikös se ole ihan sama mitä kukakin tekee vai ollaanko me jossain holhous yhteiskunnassa ja ollaan velvollisia kertomaan kaikille minne minä esimerkiksi euroni laitan? Tai no miun osaltahan te tiedättekin...HI!

Kerrottakoon kaikille heti alkuun ettei miulle ainakaan kannata olla kateellinen. Kalustoni on sinisen taivaan aikaista kun uistelen vuoden 1990 niitatulla jenkkiveneellä jonka korjaamiseen ja pajatukseen katoaa talvisaikaan yksi sata tuntia ja joskus kaksikin. Mielestäni harrastukseni parissa ei liiku löysä raha vaan paremminkin intohimo jonka voimin omalla tekemisellä säästän euroja mahdollistamaan harrastustani.

Harvoin sitä miulla verenpaine nousee korkialle mutta nyt kyseinen kokous nosti leposykettä väkisinkin muutamalla iskulla tiheämmäksi syystä että yksi ainoa taho vain intti ja intti muiden edustajien jo myhäillessä ja vihdoin viimein järki voitti eikä hinnan korotusta juurikaan tullut. Pienoinen marginaalinen korotus on totta kai hyväksyttävissä mutta esitetty kohtuuton vaatimus olisi taatusti rajoittanut uusien harrastajien tulemisen ja vanhojen jatkamisen hienon virkistyskalastuksen parissa.

Toinen kädenvääntö olikin heti perään kun samaisessa kokouksessa käsiteltiin vetouistelukisojen järjestämismaksua. Arvatenkin hintaa oli viilattu "maltillisesti" tuplakorotuksen verran kalliimmaksi ja olipa kuuleman mukaan hallituksen kokouksessa väännelty kättä nelinkertaisestakin korotuksesta samaisen tahdon myötä.

Tämä taistelu olikin sitten hyvin ristiriitainen kun kyseessä on kuiteskin jossain määrin "bisneksen teko" kun kisassa saadut hyvälaatuiset kalat kuitenkin myydään eteenpäin ihmisravinnoksi jotta joku järki hommassa säilyy. Mistään rahan teko hommasta ei sitten kuitenkaan puhuta kun homma perustuu puhtaasti talkoisiin ja kaikki raha kulkeutuu loppujen lopuksi takaisin harrastuksen pariin mutta suora vaikutus erilaisten tapahtumien myötä kestää tietty enemmän aikaa.

Näillä kisajärjestelyillä tuomme kuitenkin paljon lupatuloja Sotkamon vesireitille mutta tunnetusti ahnein ja häikäilemätön pärjää aina parhaiten kuten tässäkin tapauksessa. Suomeksi kerrottuna tämä uusi korotusmaksu puolittaa mahdollisen "voiton" jos plussamerkkejä hetkellisesti ajatellaan ja normaalisyönnillä kisoissa teemme lähes nollatuloksen mutta auta armias jos sattuu huono kalansyönti niin joudumme maksamaan seuramme "kassasta" Sotkamon osakaskunnille niitä varoja pois mitä olemme suunnitelleet nuorisonkin kalastusharrastuksen parantamiseen. Eipä voi muuta sanoa että on meillä Sotkamossa yhteistyö huipussaan...:(

Summa summarum. Ensin ryöstetään harrastajilta rahat pois kalliin luvan myötä ja seuraavaksi  harrastus-seuralta evätään mahdollisuus tuoda uusia harrastajia vesistön ääreen ja vasta vuosien päästä mietitään että miksi lupamyynti ei vedä ja ala ukkoutuu?

Ehdotuksenani onkin jatkoa ajatellen että eletään hetkessä ja tähdätään yhdessä tulevaisuuteen maltillisesti eikä tehdä omia päätöksiä sellaisessa seurassa missä ei ole "alan edustajaa" paikalla avartamassa asioita. Pikkuisen olisi ollut huono "vetouistelijoiden edustaja" kokouksessa jos en olisi ollut paikalla kun ilkesi tämä "säätäjä" vielä sanoa että kävi viime kesänä kerran uistelemassa yhdellä vavalla ja sai yhden alamittaisen kuhan...:D

Pakko kuitenkin tunnustaa tuosta kilpailuluvasta sen verran että onhan kyseinen kisaprosessi sellainen tapahtuma että siinä on oikeesti arvosteltavaa ja kehitettävää paljon. Nykyaikaiset "massakala" tapahtumat tämän homman sotkee joka tapauksessa enemmin tai myöhemmin muuallakin Suomenniemeä.

Onneksi itse alan olla jo vilttiketjun puolella tästä hommasta mutta halu oisi kuitenkin kehittää kilpauistelua parempaan suuntaan meilläkin päin. Joitama ajatus onkin jo kirjoitettu blogiin valmiiksi mutta vielä en ole rohjennut julkaista sitä.

-Kiitos ja anteeksi-

The projeck roach fish...

Melko levoton on olo kun etelän poikien kalakuvia seurailen Facebookista ym. Foorumeista...PRKL! 
Täällä Sotkamossa on järvet niin tukevasti jäässä ettei taatusti aukene ennen kevättä joten hammasta saa purra taas parin juurihoidon verran ennen kuin mieli tasoittuu...;)

Aivan toimettomaksi en ole jäänyt vaan koko ajan työstän uusia kujeita ja virityksiä sille isolle hauelle. Tänä aamuna isäinpäivän kunniaksi kävin koeuittamassa "lahnaprotot" numerot 7,8,9 ja 10. Viimeisimmän eli 10 proton myötä koin aivan suunnatonta onnistumisen tunnetta kun huomasin hymynikin kaartuvan korvien tuntumaan. Sattuipa vielä iroonisesti juuri se kymppi joka voisi leikkimielisesti enteillä kympin hauesta? Mene ja tiedä aika näyttää...:D

Project roach fish originaali mallinnos eli lahanahan se siinä näin Kainuulaisittain...:D

2K14 game over...?

Niin se aika rientää ja kohta oven takana kolkuttelee itse joulupukki. Mitähän Samipoika tänä jouluna lahjaksi saapi kun oon omasta mielestä ollut niin kiltti ettei pukkikaan kaikkea tiiä saati uskoa voisi..:D
Toivelistalla on vaikka mitä: Kaikuluotain, hyrräkeloja, vetovapoja, säippävapoja, laukasimia, uistimia, ryökkyjä ym. Kalastukseen liittyvää tietty!

Kippari navikoi näillä näkymin jatkossa cabinin puolella...:D

Nooh vedetäänhän ensin tämä kausi pakettiin vai jokohan se meni? Pakkasmittarissa tällä haavaa -19´c ja koko ajan vaan kiristyy toisin sanoen GAME OVER Sotkamossa kun pintaveden lämmöt oli asteen kahtapuolen toissa päivänä? Hitusen jos viittisi etelämmäksi suunnata tienpäällä liukastellen niin kausi jatkuisi tovin ja toisenkin mutta eiköhän tämä jo kuiteskin riitä. Koko kesän sain tehdä sitä mitä rakastin ilman kelloa paitsi tietysti niissä surullisen kuuluisissa kisoissa mitkä meni reippaasti kölin ali vaikka kuin yritti snorkkelin avulla pyristellä...:D

Kaiken puolin kesäni oli aivan fantastinen kun sain monta uutta elämystä ja paljon uusia tuttuja ja uusia kalapaikkojakin tuli koluttua niin ja nykäsipä tuo joskus ihan kohtuullisesti jos hienovaraisesti uskoltaisi nyky-yhteiskunnassa ilmaista. Tämä CR-keskustelu kun on saanut hiljan niin huonon suunnan tuolta "viklon munittajien" suunnasta että kait miunkin pitää ruveta pimittämään jatkossa vähintään joka toinen reissu ilman kalakuvia. Pistänkin nyt tähän päivitykseen kaksi lyhkästä videon pätkää esille joista toinen kuvastaa sitä ihteensä ja toinen ei....

Hauen onkijoille suunnattu versio...

Ja "viklonmunittajille" suunnattu versio...

Koko kesän muuten suunnittelin noita video julkaisuja ja kahdella viimeisellä reissulla vasta toteutui. Tuolloin olimma Mika "mertsi" Meriläisen venholla liikenteessä kun oma tukevasti pajassa talvihorroksessa ja osin purettuna talven sepityksiä varten. Näillä näkymin tämän kauden viimeinen reissu oli 4.11.2014 ja juuri lopettaessa alkoikin päivän kova vesisade muuttua rännän kautta lumisateeksi hämärän rajamailla uistelun lopettamis aikaan ja seuraavana aamunapa olikin maassa 20 senttiä lunta!!!

Aikainen lintu madon nappaa...

Viikon virallinen lepo päivähän on sunnuntai ainakin normaalista ajateltuna? Tuolloin ihmismieli levähtää viikon kiireet pojes ilman suurempia ponnisteluja mutta meitä ruukaa olla erilaisiakin kuten seuraavassa kerronkin oman lähestymisen "heidän erilaisten" normaalista sunnuntaista.

Tatun ja Kirsin kiireinen työviikko huipentuu äkkinäiselle aika hurjan rankkaan viikonloppuun. Viikon virka-aika töissä alkaa kohtuullisesti klo.8-9.00 mutta viikonloppuna he on vesillä ennen kuin kukko kiekaisee. No ei tämä viellä mittään kun lohen perässä ovat vapaa-ajat pimmeestä pimmeeseen niin sitäpä saa helposti ennen tuota kiekasu hetkeä ajella sen 150 kilometriä lohipitoisille kalavesille. Jokainen saa sitten mielessään laskea moneltako sitä tämän kylän nurkilla heräillään viikonloppuisin..

Onneksi mie oon ollut aina aamunvirkku eikä aekanen herätys tunnu juuri missään varsinkaan silloin kun tietää pääsevänsä kalaan ja vieläpä hyvällä porukalla. Muutenkin nämä lohikala reissut on ollut itsellä totaalli paitsiossa mutta muiden kyydissä on ollut mukava käydä koittaa ihan erilaisuutensa tähden. Kalaakin on tullut itse virittämillä rakseilla ja jopa "kolmosen lohikin" (lue pulska reilu mitta). Ehdottomasti oma mailmansa mutta edelleen rakastan hauenpyyntiä yli kaiken...:D

Sunnuntain odotukset oli kovat syystä että viimeksi oon käynyt raksia pyörittämässä vuonna 2011 omilla vesillä Antin kanssa ja pari päivää aiemmin maapallon kokoisella Pielisellä Sinttivintturit porukalla. Molemmilla reissuilla saatiin tosi hyvin kalaa varsinkin Pielisen reissulla ja tuollapa onkin tullut oltua aiemmin Tatun matkassa joitaman reissun ja kalassa on aina pysytty. Toki tuolloin kalaa oli järvessä niin hyvin että allekirjoittanutkin sai omilla virityksillä...:D

Nyt kun tuolla vieraili pitkästä aikaa niin tiukassa on punalihainen ja mitä Tatua kuullostelin niin aika huonossa jamassa on kalan saanti verrattuna noihin kultavuosiin tosin miehen rima on nykyään aika korkialla kun edellisen päivän karvan auki nelosta ei pitänyt juuri minnään..

Tatu "mestari" Paavola ja puoliso Kirsi Hämäläinen aikaisin aamulla ennen kuin kukko kiekaisee...

Voih.. 
Joskus jo aiemmin kerroin että oisin sieluni myynyt Pieliselle ja syystäkin. Taustalla komeillee Kolin huippuja reippaan 25 kilometrin päästä katsottuna...

Hitusen sää yllätti aamun ennusteista kun tuolloin lupaili 3ms tuulia päivälle mutta saderintaman myötä tuuli yltyikin kovemmaksi jopa 6ms puhureiksi. Onneksi rikkonainen Pielinen tarjoaa saaren penkkoja ym. suojaksi mutta kovimmat tiedossa olevat järväri paikat jäi tällä kertaa vetämättä...

"Mestarin" oppein keppi taipuu aina kelillä kuin kelillä ja kohteessa kuin kohteessa. Tällä kuvalla on kuitenkin huomattavasti isompi symboloninen merkitys jos en paremmin kertoisi...:D 

Ettepä kuulkaa arvaa mitä olkapäältä löytyy ursuitin alta? Vinkkinä "sisäpiiriläisille" voin kertoa että joskus aikoinaan sain hervotonta kuittia ja saan vieläkin yhden Lohjan kohelluksen jälkeen mutta nyt valta taisi siirtyä "mestarille" vai pitäisikö sittenkin todeta että "mestari" tekee asiat "mestarin" ottein...HI!

Hauskaakin hauskempi päivä meinasi kotimatkalla kääntyä melko vakavaksi kun päivän saderintama oli tullut lumena mantereen puolella ja tietty tiet aivan pääkallon liukkaana. Pelkästään kotimatkalla näimme kolme autoa ojassa mukaan lukien sen meidän ohi kiitävän hullun joka löytyi pientareelta 15 kilometrin päästä. Voi hyvänen aika ihmisiä sentään että pittää sitä olla pöljä kun ei älytä luonnon voimien äärellä käyttää maalaisjärkeä edes kaasupolkimen osalta.

Niin loppuun kerrottakoon vielä että aiemmin kirjoittamani välitelakka muotoutui lopputelakaksi eilessä päivin. Aattelin sääennustuksia katsellessa että päästetään Honda levolle kun -15´c asteen yöpakkasia lupaili ensi yöstä alkaen kolmen koitoksen verran tosin tänään oisi vielä päässyt mutta venho on ranchilla jäisen tien toisessa päässä...
Mittään lopullista kauden päätöstä en ole vielä tehnyt kun on miul kollegan kalusto käytettävissä tässä äärellä jos nuo tulevat pakkaset ei talvea tee mutta jos kausi päättyi tuohon yllä mainittuun reissuun niin olipa ikimuistoinen sellainen...;)

Ei pyöri rupeli eih...

Pakkanen paukkuu siihen malliin että väistämättä kauden loppuminen piinaa mieltä. Eilessä aamuna mittarissa naputti pelottavat -8,5´c ja tälle aamua lukemat huimat -10,7´c eikä huominenkaan kovin kaakana noista luvuista ole ennusteen mukaan mutta sitten lauhtuu hetkeksi kera sateiden. Eilenpä veinkin venhon ranchille suojaa tästä syystä että vesille noilla keleillä en mene ja tuota sadetta en halua avoveneen pohjalle jäätymään kun se ei enään sula! Toisin sanoen pienoinen välitelakka ennen sitä lopullista kliimaksia...:D

Eilisaamuinen näkymä hyvinkin tutusta lahden poukamasta...

Niin se aika rientää kun talvea rupiaa jo pukkaamaan lämpimän kesän jälkeen. Aivan älyttömästi jäi erilaisia asioita toteuttamatta ja hemmetin suuret ANTEEKSIPYYNNÖT niille kaikille joille lupasin käyttää kalalla kesän aikana!!!
Jos vähän lohduttaa niin ensi kesänä käymme kalassa ja jospa tuolloin nykäisisi paremmin kuin tänä kesänä lämpimään aikaan. Tuolloin ei tullut kuin sitä kuhan pentelettä joitain kymmeniä kiloja mutta syksyllä vesien viilentyessä sitä metristä ravinto vesiemme kuningatarta piisasi ihan mukavasti...;)

Arvaatkaapa kumman puolen ongilla tulee kuhat?...;)

Nooh pelon sekaisin tuntein odottelen nyt oliko tämä kausi tässä vai vieläkö suveaa niin että sitä pääsee uistelemaan haakea täällä Kainuussa? Varmuuten vuoksi tein eilessä päivin pajan seinälle oikein tolkun telineen säippävavoille ja oompa kaikessa hiljaisuudessa rakennellut toimivampaa kaapistoa ja hyllykköä kalavehkeille talven varalle...

Tiiättehän? Hyvvää pittäis tehdä mutta priimaa pukkaa...HI!

Kilohinnan kasvattamista...

Voi hyvänen...
Ei riitä euro eikä puolikaskaan saadun hauen kilohinnaksi tänä päivänä jos myyntiin mielisin hauet viedä. Kalusto kasvaa ja lissää pitäisi saada joten kait sitä kohta kilohintaa pitää ruveta tulevaisuudessa laskemaan ihan sentti taulukosta. No tämä meikäläisen siviilikalastus on vielä halpaa lystiä jos ruvetaan laskemaan kilpauistelu kalustoa tänä päivänä. Vehkeissä helposti rahaa kiinni 25-40K€ ja hurjimmilla vielä useampia veneitä jotta saa treenattua enemmän dataa irti järvestä...

Eipä ole ihme että laji ukkoutuu kovaa vauhtia ja uusia menestyjiä saa odotella...:(

Kalliiksi tuli tuo miunkin tuulastamisen ensi kokeilukin. Uudestaan ja uudestaan pelkästään kiehtovan vedenalaisen mailman näkemisen tähden. Päivän valolla tuo ei taasen herätä juuri ihmeempiä fiiliksiä mutta pimeässä se on jotenkin selittämättömän kiehtovaa. Rajatussa valokeilassa on jotain käsittämätöntä kiehtovuutta ja suoraan sanottuna "hulluja visioita" on tullut monenmoista tämän tiimoilta. Järkevääkin hyötyä on ollut kun sitä pääsee tulkitsemaan hauen elämää ihan toisin kuin tunnetusti päiväs aikaan. Uskoisimpa että tälläkin tyylillä sitä lähestyy hauen sielun elämän ymmärtämistä aina vain lähemmäs sitä ruohon juuri tasoa.

Niin kallista puheen ollen taidan joutua talven aikana hommaamaan sivulle luotaavan kaikuluotaimen veneeseeni syystä että pääsen kurkistamaan vedenalaista mailmaa päivänkin valolla ja suattaapa taustalla piileä myös kokeillut tulevan kauden kisoihin. Lisää kalustoa venhoon että pääsen takaisin isojen poikien piireihin...;)

Humminbird vai Lowrance? Siinäpä kova pähkinä purtavaksi talvihorrokseen..

Hieno ja realistinen video Humminbird luotaimen näkymänä. Videolla yhdistetään sukellus kohteeseen ja samainen näkymä ruudulta käsin...

Viime keväänä suunnittelin kovasti että tälle kaudelle oisin saannut sitä videomatskua järkättyä nettiin mutta kun jäät lähti ja kamera oli hommaamatta niin yllättäin sekin unhoittu kiihkeimmän hauen mehtuun syystä ja heittää se budjettikin niin rajusti härän pyllyä näillä bensan hinnoilla että viisaammaksi katsoin että olkoon nyt. Jospa nyt talven aikaan saisin tuota kalustoa videomatskuun hommattua ja pääsisin hitusen harjoittelemaan kuvausta että editointia sille mallille että homma tapahtuu helposti ja kohtuu nopeasti niin eiköhän joitamia videon pätkiä rupea pikku hiljaa löytymään näistä pakinoista että Sinttivinttureiden toiminnasta...

Tänä vuonna kun ei ole ollut kalustoa kuvaukseen niin aikaa on ollut "käsikirjoituksien" tekoon. Valmiita klipsin pätkiä on aika paljon valmiiksi miettittynä kunhan vain kuvaisi ja editoisi sopivaksi nettiin. Helpolta kuullostava projekti vaatii vain sata tuntia töitä ehkä enemmänkin...

PS.Juuri tätä juttua viimeistellessä sain puhelin soiton kollegalta kyliltä. Nyt on Sotkamostakin saatu yli kasin kuha! 8,4 kiloa on nyt kylän virallinen ennätyskuha tosin verkolla ja ompa tuo samainen heppu saanut tällekin suvea kympin hauen ja kasin uisteluhauen. Koomisinta kuitenkin että kyseinen heppu oli kysellyt kollegalta että onko siellä paikalla jossain vedenalainen kari kun joskus jää uistin pohjaan kiinni???

...Niin se menee että tälläkin kaverilla ei ole edes kaikuluotainta ja saa isoja kaloja...HI!

Sotkamon uusia mestoja part1

Ompas outo olo kun pihalle katselee. Lehti puussa ja lunta maassa useita senttejä ja lisää tulee koko ajan. Tämä päivä onkin hyvä päivä istua pirtissä ja kirjoitella visiovihkoon niitä ideoita puhtaaksi mitä kesän aikaan mieleen tullut..

Ensimmäinen idea taisi tulla muuten tänne nettiin kun rupesin katselemaan koneelta viime kesäisiä kalareissu kuvia. Tämä kyseinen juttu pitikin kirjoitella jo aika päiviä sitten mutta ei vaan silloin heti kesken kiihkeimmän uistelusesongin ehtinyt ja sittemmin se unehtui...

Viime vuonna (2013) olin mukana kalalla kainuussa projektissa kertomassa Kainuun vesien kalapaikkoja. Esittelyssä olikin monta monenmoista järveä pitkin pitäjiä piirretyin kalapaikkoin ja ompa tuosta projektista ollut joillekin hyötyäkin. Parhaimmat kalapaikat vaatii joskus paljon reissuja että ne löytyy ja silläpä tämä "palvelu" onkin tehty ettei ensikertalaiselta mene koko kesää yhtä järveä perkatessa. Aikaa jää tutustua myös muiden järvien hienoihin maisemiin kalaelämyksistä tinkimättä.
Luonnollisesti ne kaikkein parhaimmat kalapaikat odottaa aina etsijäänsä mutta joskus ne parhaat on jo löytynyt. Todisteitakin siitä on uistelukisoissa nähtynä voittojen myötä. Iroonisesti vai pitäisikö suoraan kertoa että pöljähän se kertoo kalapaikkansa osaaville kilpakollegoille. Kainuun vetouistelun Honda cup Lentuan kisan uusi valtiaskin oikein kiitteli että kerroin heille "voittopaikan" netissä ja moni muukin kilpakollega toisaalla kisoissa...HI! tai no HÖH! sittenkin...

Kaikille niille arvon kollegoille tiedoksi jotka hakkaa tänä päivänä päätä targakaareen kalapaikkojen suhteen niin kokeilleppa nettiä Kainuun vesien osalta. Tuolta kalalla kainuussa sivustolta löydätte myös tulevan vetouistelun SM-Nuasjärven kalapaikat joten hopi hopi klikkaa äkkiä itsesi tänne eläkä jatka tätä jorinaa...;)

Kusianjärvi jäi tuolloin pois julkaisusta kun en ollut koskaan siellä käynyt. Sotkamon koillisnurkassa on muuten maisemallisesti niin hieno järvi että siitä on pakko julkaista näin jälkikäteen muutama kuvatus. Kusianjärvi on myös kalaisa ja tarjolla on myös sitä karkeampaa kalaa varsinkin kuhina. Poikkeuksellisen jyrkkäreunainen järvi on melko helposti uisteltava paikka kun varsinaisia kareja ei löytynnä tosin koko järveä en ole ehtinyt rymytä! Syvyyskäyriä kartasta katsellessa erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin vedenalaisiin niemenkärkiin jos kuhia mielii. Hauet sen sijaa löytyy selkeesti lahden pohjista yllättävän perältä kuten Häikiönlahden sopukan tyylisistä paikoista.

Tämän tyyppisiltä jyrkkäreunasilta vesiltä saadaan tunnetusti niitä isoja kaloja kun väkisinkin uistelet sitä "paksua" vettä missä isot kalat kelluu jossain väliveden korossa ja syövät sitten pinnan tuntumasta kun sen aika on. Isoja kaloja tuolta onkin saatu kautta historia ja tänäkin kesänä mutta allekirjoittanut sai vain ne sintit jos hauissa saalista mitataan. Neljän kilon hauki oli päivän suurin tuolloin mutta karkeita kakkosen köllyköitä tuli hauenuistelun sivutuotteena mukavasti niin väkisenkin herää epäillys että siellä on aika muhkeasti hyvää kuhaa kun "vahinko kalanakin" saa.

Vinkkinä ensikertalaisille: Muikkurunkoa 12-18cm luonnonsävyissä veteen ja korko 3-4 metrin huitteille niin kalaa tulee! Syvemmästä pyytäen tahti hiipuu selkeesti ehkä tummasta vedestä johtuen?

Pienoinen järvi tuolla koillisnurkassa. Petäjävaaran tienpäässä (petäjäniemi) on ihan oikea loiva betoninen luiska. Näin hyvät laskupaikat on harvinaisuuksia meidän vesillä taajamavesien ulkopuolella!

Yksi järven hienompia mökkipaikkoja...

Ajoittain tuntui jopa että olisin Inarilla uistelemassa tosin vedenväri oli hitusen humusempi...;)

Jyrkillä penkoilla pääsee melkein kelkkaa kolistelemaan rantaan ja silti veneen alla vettä reilusti...

Reposaaren kärjen alue antoi kuhia ja siinäpä ne mökkiläisetkin pyöri...

Jylhyyttä järvellä piisaa mutta harmiksi taitoni ei riitä sitten alkuunkaan ikuistaa moista kameralle. Suosittelenkin että kävisitte itse tutkailemassa maisemia ja tietty virvelit matkassa...

Postikortti näkymänä järven luodenurkkaus...

Revanssi "mestarin" kanssa...

Otsikko voisi olla myös mukava päivä Pielisellä part2.

Reipas viikko sitten kirjoittelin edellisestä kohtaamisesta Tatun kanssa. Tuolloin oli aivan hemmetin mukava uistelupäivä hyvän kollegan kanssa pitkästä aikaa ja tietty pikkusen kilpailimme keskenämme "verenmaku suussa" kumpi se paremmin saa kalaa...:D

Karvaan tappion jälkeen herrasmiehenä Tatu mahdollisti revanssin mahdollisuuden ja eilen olikin sen hetki. Edellisellä reissulla tehtyjen havaintojen tiimoilta pakkailin huolella matkaan nyt sellaisia kamppeita mitkä pitäisi tuolla toimia. Viime kertaisen yli rohkeiden isojen kalikoiden sijaan matkaan lähti hitusen maltillisimpia ja värimailmaan rohkeita irtiottoja luonnonsävyistä tyyliin rajuja kontrastisia katkovärejä. Toisin sanoen otin pienoisen riskilinjan mutta jostain kumman syystä se tuntui oikealta vaihtoehdolta.
Toki oisinhan mie voinnut ottaa matkaan koko kalustoni ja siitä improvisoinnut valon mukaan settiä vetteen. Reiluin peli syntyy kuitenkin samoilla pelisäännöillä. Tässä tapauksessa kaksi laukullista per ukko...

 Aamulla varhain maapallon kokoinen Pielinen rupeaa avautumaan tämän näköisenä Aronsalmesta käsin...

Allekirjoittaneen ja koko päivän ensimmäinen oli heti pönötyksen arvoinen +kutosen haaki. Rima heti niin korkialle että luulin kuulevani kaverin selkärangan naksahtelevan...;)

Jos viimeksi oli haaki otillaan niin aika pian aamusta valkeni elämän realiteetit että nyt on haaki tiukassa. Hauki silloin tällöin sieltä täältä pisti hetkeksi miettimään mutta toisaalta isohan meillä oli kiikarissa ja sen myötä linjatkin pois sieltä massakala apajilta. Haasteelliseksi homman teki kuitenkin Pielisen kuhat kun niitä tuntuu oikeesti olevan joka paikassa. Paikoin noita piikkisiä kuhiluksia olisi tullut varmaan melko rumasti jos olisi viitsinyt siihen keskittyä mutta ei kiitos enää. Koko kesänhän noiden kanssa on joutunut tappelemaan..

 On se vaan hurja nähdä sisävesillä ihan oikeita laivoja. Vielä hurjempi tai oikeestaan pelottava näky on nähdä ne valtameriltä uitetut troolit Pielisellä. Ei niin kaukana horisontissa ettei niitä tunnistaisi kokonsa puolesta! Kuvitelkaapa asiaa niin että jossain päin mailmaa troolaaminen on kielletty lailla valtamerien rannikoilla syystä että ne tyhjentää paikat mutta meillä Suomessa sallitaan moiset alukset sisävesillä???

Seililuoto eli kypöluoto viralliselta nimeltää mutta Tatun sanoja lainatekseni parempi nimi moninimiselle saarelle olisi Hitchcockin saari. Variksia oli tuolla saarella aika penteleesti...

Veni, vidi,vici...

Tästä kalasta "mestari" ei enään toipunut. Selkäranka mieheltä poikki kuten oisi miultakin mennyt jos.. Kaksinumeroisen ylittäminen kahdesti samana päivänä onkin jo tilastojen valossa aika poikkeuksellista. Naureskelimmekin että voi hyvänen miten jäätävä Pielinen onkaan haakimestana kun toisella reissulla jo kymppi rikki ja edellisellä reissulla "mummo luokan" karkuutus ja mikähän juna se allekirjoittaneelta päätti mennä pieksämäen suuntaa tälläkin reissulla... Iso oli sekin!!

Hieno päivä Pielisellä hienossa seurassa jäi taatusti mieleen loppuelämäksi. 4-0 voitto oli suurin mahdollinen tulos mitä tässä revanssissa pystyi samaan. Suurin hauki, suurin kuha, suurin ahven ja kappalemäärätkin allekirjoittaneen niin en tiedä oliko "mestarilla" nyt ihan kaikki pelissä vai arveliko hän antaa reilusti tasoitusta etten kokonaan möksähtäsi?
Hmm... Herääkin vahva epäillys että koijataanko tässä sittenkin apinaa???

Vitsi vitsinä ja iso kiitos Tatulle! Kaikkihan me tiedämme että vetouistelu on joukkuelaji vaikka leikkimielisesti kilpailemmekin veneen sisäisesti. Yhteisillä päätöksillä me nytkin katselimme mestoja ja sen myötä ajolinjoja hiotulle taktiikalle soveltuvaksi. Toisin sanoen kaksi pöljää poikaa kun lyö päänsä yhteen niin tuurin kerroinkin kasvaa potenssiin "x"...:D

Aivan mahtavasta Pielisestä sen verran että allekirjoittanut möi sydänmensä lopullisesti tälle järvelle. Sitten kun mie oon iso, rikas ja lihava niin tulen ostamaan kesämökin tämän järven rannalta jotta saisin eläkepäivät viettää parhailla mahdollisilla mestoilla!

Pimmeetä touhua...

Tuulastus tuo ikiaikojen takainen kalastuslaji. Laji mitä harrastetaan tänäkin päivänä hyvin aktiivisesti ja ilmankos. On se muuten niin mystisen jännittävää nähdä pelkän valokeilan avulla vedenalainen mailma hitaasti eteenpäin lipuen kun takamies seipäällä meloo. Kiehtovaa jos en paremmin sanoisi mutta entäs se tunne kun valokeilaan eksyy satojen ja satojen pikkukalojen sekaan "iskettävän kokoinen" kala? Jännitys kiihottuu niin tappiin että sitä ei kuule tai nää yhtään mitään muuta kuin se kala siinä keilan keskellä...:D

Sotkamon keskusliikkeellä työskentelevä kaima Lukan Sami onkin innokas tuulastaja ja monet kerrat houkutellut allekirjoittanutta mukaan. Yhtenä iltana tai siis yönä moinen reissu toteutuikin ja mie tietty innokkaan mukaan kameran kanssa ja pääsimpä tuota mystistä touhua myös kokeilemaan. Suurikaan yllätys ei varmaan lukijoille ollut että kisahommiksi se tämäkin homma meni..

Tiukkaa vääntöä amatööri vastaan "protason konkari" alkoi miulle suotuisasti mutta se kesti vain vaihdon verran. Illan edetessä tasoero rupesi pikku hiljaa selviämään kun kaima iski hauen pelkällä melallakin takamiehenä ja mie sain vain kunnian nostaa sen kyytiin...

Nooh onneksi miulla on oikeus kirjoittaa että joka tapauksessa oikea mies voitti siis Sami...HI!

Tämän lajin harrastaminen ei taatusti kaadu budjetti kysymykseen. Mahdollisimman vakaa "melottava" venho hyvällä lampulla ja akulla. Toki tässäkin lajissa voi homma lähtee ns.lapasesta kuten arvata saattaa...;)

Seiväsmiehen silmin miten keulamies näkee vedenalaisen mailman. Vesien ollessa vielä lämpimiä järven usva oli paikoin haitallista valokeilan läpitunkeutumiseen...

Tuulastus on kiistämättä tehokas kalastusmuoto osaavalle kaverille. Ripeällä toiminnalla hauen saaminen oli kohtuu helppoa mutta kuhat oli kyllä vikkeliä kaloja. Jotkut väittävät että se on hidas kala mutta mitä sitä. Juuri kun saat sen valokeilaan niin se lähtee kuin haaki rannasta...:D

Sami Lukka elementissään kuten ilmeestä voi päätellä...;)

Sen verran kiehtovaa touhua oli tämä tuulastus kokeilu uistelumiehelle oli että oon jo toisenkin kerran käynnyt ja taatusti kolmaskin reissu on edessä jossain aikataulussa tälle syksyä. Aivan mahtavaa olisi nähdä kunnon hauki valokeilassa mutta se että raskiiko sitä iskeä onkin toinen juttu vannoutuneelle cr-miehelle...

Pielisen haakea "mestarin" kanssa...

Olipas taannoin mukava uistelupäivä kun pitkästä aikaa olin Tatu "mestari" Paavolan kanssa kalassa. Reissumme tuolloin suuntautui Pohjois-Karjalaan Nurmekseen ja järvenä maapallon kokoinen Pielinen. Muutamia kertoja on tullut tuolla käytyä kalassa ja aina on tullut se samainen hurja tunne jäätävän kokoisesta järvestä. Tämä Suomen neljänneksi suurin järvi on taatusti suurin järvi vetouistelijan silmin. Selkäkareja, matalikoita, saaria ym. poikkeavaa on järvellä niin paljon että kaikkien penkkojen vetämiseen ei taatusti ihmisikä riitä.

Järven kalaisuuskin on jotain, jotain niin poikkeavaa etten Kainuun merestä (lue Oulujärvi) voi samalle viikkoakaan puhua. Kuhaa on suorastaan sairaan paljon kuten haakeakin ja ompa tuolla sitä punalihaistakin niin paljon että allekirjoittanutkin saannut kohtuullisen helposti. Nykyistä tilannetta en tiiä kun hauen persiessä aika mennyt mutta huhujen mukaan hyvin sitä on vieläkin.

Joitamia kisatuloksiakin kun katselee niin kiistämättä kuhatulokset on Suomen kovimpia mutta kunnon haukikisoja tuolla ei vielä ole tyyliin Oulujärven Hauki-EM kisat mutta uskoltaisimpa väittää että jos oisi niin kilpauistelu nykyisellä massakisa tapahtumana kiellettäisiin viimein lailla???
Referenssiä sen verran että empä äkkiseltään keksi montaa järveä mistä kymppi luokan haukia olisi tullut enemmän saati hurjia kasseja osaavalle mutta onneksemme järven kuhakanta onkin niin huima että kaikki keskittyy toistaiseksi siihen ja niitä faktoja en viitsi edes kertoa mitä pro-luokan kuhan pyynnin osaajat saa...

Palatkaamme meidän reissuun. Aikoinaan uistelimme tosi paljon kimpassa samassa veneessä että kahdella veneellä pitkin Kainuuta. Tuolloin vaihdoimme paljon dataa pitkin päivää ja tuloksetkin oli sen mukaisesti hyviä. Mukavaa aikaa mutta niin kuin monesti kilpauistelu vaatii paljon ja joskus vaan tulee se hetki että siitä kelkasta on päästävä pois. Muutama vuosi punalihaisten matkassa toi kollegan takaisin "kotiin" uusin kujein ja ensimmäinen kilpailukesä toikin heti pronssipytyn Kainuussa. Helpolla ei Tatu tuota pyttyä saannut kun vuosien sapattivapaat vei ehkä sen terävimmän kärjen kilpauistelijalle kuuluvasta muutos herkkyydestä? mutta rautaisella tahdolla läpi harmaan kiven podiumille kuiteskin ja ei se kirkkainkaan kauas jäännyt.

Mielenkiinnolla herääkin epäillys mitä seuraava kesä tuo tulleessaan? Kotikisat Nuasjärvellä? Nyt jos koskaan Suomen mestaruus? Ei paineita Tatu mutta nyt...HI!

Hauska hauen mehtuu päivämme antoi runsaasti haukea ja karkeita vielä niin kiloja karttui väkisinkin meleko ruma läjä kun kilpailimme keskenämme veneen sisäisesti "verenmaku suussa" jos lievästi ilmaisisin. Haavi tilanteissakin oikein yrittämällä yritin ryssiä isompia kaloja havakseen uistimet kiinni mutta en silläkään tekniikalla pärjännyt...:D
Sen verran täytyy kyllä puolustautua että mie varustauduin pelkillä isoilla kalikoilla matkaan kun ajatus oli pyytää sitä isoa haakea mutta mitä sitä. Eihän kenenkään hermot kestä sitä kuittailua että tee jotain kun tältä puolen purkaa koko ajan. Sitten herra ite lonihtee omistaan parhaat värit veteen ja mulle jättää B-luokan kamat joilla pitäisi muka kampoihin pistää...SNIF!

No vitsi vitsinä mutta katsotaampa sitten seuraavassa revanssissa mistä päästä se kana pissii...;)

Tatun matkaan kun hyppää niin varmaa on se että inhimillisyys tai mukavuuden halun raja pittää unhoittaa tyystin. Sellainen hyvä nyrkkisääntö onkin että kalareissu tarkoittaa vähintään pimmeestä pimmeeseen kelistä riippumatta. Kerrankin muistan yhden kauden päättäjäisreissun marraskuussa Pielisellä kun Busterin bensatankin mittari ei heilunut edes lähtiessä ja silti suuntasimme järvärin perään. Vedimme raksia tuolloin pimmeestä pimmeeseen ja karttaplotterin avulla navikoimme Paalasmaan satamasta käsin jonnekkin Kojon selän suunnalle. Pelottavinta hommassa oli se että pakkaspäivän myötä salmet ehti päivän aikana jäätyä riitteeseen ja liussa kun tärräytimme umpi pimmeessä moiseen niin voitte olla varmoja että säikähdimme...

Tatu "mestari" Paavola tyylittelee hyvää hakkia kyytiin. Tässä vaiheessa pitää kyllä mainita että tällä hepulla on kiistatta Kainuun kovimmat meriitit ellei jopa Suomen kovimpia onnistuneista väsytyksistä! Kympin haukia joka sormelle, Köllin suhteen femmakerholainen, Assuissa kilokerholainen, lohikaloista en edes tiedä kuin isoja järväreitä tahi taimenia mutta merilohia kymppikerholaisia paljon ja kruununa se 20+ kerholainen!!!

Hyvin tavanomainen hauki miehelle että Pieliselle. Hetki tuon kuvan oton allekirjoittanut pääsi kepittämään oikein komiaa haukea. Hymy korvissa katselimme kun mummo luokan haakimamma hyppi kuin lohi konsanaan mutta neljäs loikka oli liikaa...PRKL!

Auringonlaskua Doradon silmin...

Tällainen tarina tällä kertaa. Joskus oikein harmittaa kun kaikkea ei jaksa kertoa tai oikeastaan osaa kertoa sillälailla kuin pitäisi mutta toisaalta ei sillä väliä kun en mie tästä mittään hyödy/kostu. Puhtaasti omaksi iloksi muiden kiusaksi vain...;)

Heittämällä varttitonnariksi...

...Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jossain median julkaisussa oli joskus pienoinen virhe mutta eipä sitten vissiin ollutkaan tai no olihan siinä hitusen alakanttiin arvioituna...;)

Monta monenmoista blogijuttusta on jäänyt väliin ajan puutteen vuoksi mutta kyllä mie niitä kirjoittelen takautuvasti kunhan ylimääräistä aikaa löytyy. Valmiita juttuaihioita onkin monta ja lisää tulossa koko ajan.

Eilinen kalareissu oli taasen sellainen reissu että pakko julkaista hetimiten.
Sarjassamme niitä reissuja mistä kiikkutuolissa kiikkuen ääni väristen muistellaan niin että hauenlima tuoksahtaa ja suomut lentää siivoksi asti..

Pitkään suunniteltu reissu eräälle mystiselle sorsarapakolle oli jo ennakkoon tiedossa että haakea on ja paljon niimpä iskimme oikeen kolmeen mieheen paikalle. Mertsin ja Jykke-papan kanssa suuntasimme meille poikkeuksellisen matalaan kohteeseen koittamaan hybridivedon mahdollista tehokkuutta. Tämä hybridiveto tarkoittaa meidän venhossa sitä että uistelemme normaalisti plaanareilla ja keulaan viritämme isot kalikat säippien jatkoksi. Se että mihkä onkeen haaki sitten iskeekään sen mukaan veneen sisäinen marssijärjestyskin selviää. Toisin sanoen allekirjoittanut näkee kipparina yleensä kaikkein parhaiden keulavavassa olevat tärpit ja sen mukaisesti singahtaa säippään kiinni niin samanaikaisesti veneen ohjastajaksi vaihtuu jompikumpi plaanarimiehistä.

Mystinen sorsarapakko oli kirjaimellisesti sorsapaikan näköinen...

Tuolla mystisellä sorsarapakolla olisi kyllä tarvittu neljäskin ukko ihan säippiä hallitsemaan kun niin paljon ryssittiin hirveitä traktorin renkaiden kokoisten pyörteiden tekijöitä että ihan harmittaa mutta niinhän se aina menee että tosi isot karkaa. Kolmeen mieheen saatiin kuiteskin niin paljon haakea että eihän sitä kukaan usko eikä tarvitsekaan kun itsekkään ei meinaa uskoa.
Onneksi mie ruukaan kirjoittaa jokaisen kalan ylös vihkoon tarkoin tiedoin ja hauskinta moisessa oli vielä se että yleensä kirjanpito vie hyvillä reissuilla 3-4 sivua mutta eilen sivuja täyttyi 13 sisältäen takakannen.
Eilinen reissu oli kyllä niin työntäytteinen että taatusti jäi paljon kirjattavaa puuttumaan mutta minkäs teet kun käjet täynnä hommia ja muisti lyhyt...;)

Kipparin silmien hyvin tyypillinen näkymä. Tuplana persekuvat...HI!

Nooh onhan asioilla myös varjo puolensakin. Tuollaisten reissujen jälkeen palautuminen maanpinnalle sieltä korkialta pilven laidalta on niin kova että paksumpikin jää pettää taatusti törmäyksestä. Täytynee nyt yrittää keksiä jotain uusia kujeita pariksi päiväksi ja sitten käydä kopasee jotain uutta haakimestaa hybridimetodein ehkä näin saisin lievennettyä laskua? Tai sitten pitäisi kokonaiset kolme vapaata ja sitten iskisi hirveellä adrenaliinilla lähivesille niskakyyryssä pikku haukia kiusaamaan? Ei saatana... Nyt ei taida tulla helppoja päiviä...:D

Kerrankin Tervon poika raukeen oloinen tripla limapönökuvassa...HI!

Mertsillekkin jo tavanomainen pönökala...;)

Säippäenkkakin rikkoontui kahdesti päivän aikana...:D

Niin eilisen päivän saldoista sen verran että kisakassina mitattuna kokonaissaldoksi karttui Sinttivinttureiden kautta aikain kovimman kisoissa saadun kassin tulos kertaa kolme. Suoraan totuutta en kerro kun pakotan kaikki utelijaat lukemaan enemmän näitä jonnin joutavia tuolta netin ihmeellisestä mailmasta...;)

Kun mopo lähtee käsistä...

Aika klassinen esimerkki siitä kuinka laaja-alainen käsite vetouistelu onkaan. Pelkkää kalastelua se ei puhtaasti ole vaan isoa osaa näyttelee myös se oma työkalu. Työkalu eli se vene jonka avustuksella ne kalat järvestä ongitaan ylös asti ja siinä vaiheessa kun aloitellaan muutostyöt omaan käyttöön sopivaksi kysellään hyvin monesti rallukkata. Varmaa on se että kaikilla ei ole "rajatonta kassaa" käytössä ja sempä varjolla vetouisteluveneistä onkin syntynyt eräänlainen tuning harrastus hieman varttuneille miehille.

Jokainenhan on nähänyt uisteluveneitä ja äkkiseltään ne on näyttänyt hyvin samalaiselta mutta tarkemmassa syynnissä sieltä ilmeneekin mitä ihmeempiä ja hienompia yksityiskohtia mitä sitten porukassa jalostetaan omaan käyttöön sopivaksi.

Näissä tuning hommissa veneen runko ja kone on oikeastaan elementtejä mihin ei hirveesti voi vaikuttaa mutta kaikki muu onkin hyvin monesti niin tekijänsä näköinen kuin vain voi olla kuten miun "Lucifer" vene.. Ruma ja piikkinen kuin kipparikin ja kuvaahan en tähän laita...HI!

Tuossa taannoin kävin Juhon kyydissä ensimmäisen kerran ja kirjoittelimpa siitä heti oikein veneen esittely juttusenkin kun sieltä löytyi niin paljon hauskoja elementtejä. Kalastuksen yhteydessä puhuimme paljon veneistä ja Juhon lohestakin mitä esimerkiksi mie tekisin toisin jne. Hirveitä parannuksia ei silloin pakettiin oikein keksinyt mutta sähkötakiloista oli tuolloin pakko mainita koska ne on sellainen komponentti uisteluveneessä että ilman niitä sitä ei osaa olla jos niitä pääsee käyttämään. Juho itsekkin alkoi jo tuolloin puhumaan niistä kun allekirjoittaneen veneessä kävi.
Viikon verran sen hermot pitikin kun suuntasimme oikein asioikseen Ouluun Tiuran liikkeelle Scottyjen hakkuun...:D

Nooh Scottilaiset kun oli perälaudassa niin kone kuumeehan se sitten pukkasi. Tarinan mukaan puoli leikillinen koneen vaihto puhelu speedermanin suuntaan isompaan suzukiin koitui taas kukkarolle keventäväksi mutta ehdottomasti kannattavaksi investoinniksi...

Heh siinä ne on... 
Kiroilujen saattelemana kippari oli loppujen lopuksi investointeihin silmin nähden tyytyväinen...:D

Troll mode päällä luemme sisempää punaista kierrosmittaria. Hieno idea muuten vielä että kahvalla voit ajaa 3000rpm ennen kuin troll mode heittää itsensä pois pelistä. Toki uudelleen kytkeminen tapahtuu vain nappia painamalla...

Suzukin troll mode näppäin. Yksi painallus tuo 50rpm. 700-1200rpm alueella lisää tai vähentää. Käytännössä plaanari uistelulla yksi napsu tarkoittaa 0,2-0,3km/h tarkkuutta uisteluun. Täysin riittävä toleranssi mutta merssu miesten (lue mercuryn omistajat) mielestä kymmenen kierroksen tarkkuus smartcraftissa on vasta riittävä toki onhan se tarkka mutta käytännössä siinä painetaan sitten monta napsua kerralla. Yhdessä asiassa Suzuki on kuiteskin parempi kun kierrosalue ylettyy ylemmäs 1200rpm saakka ja tuokaan ei riitä kovaan keliin mutta melkein. Käytännössä puhumme tuolloin jo sellaisesta kelistä että kippari itse hallitsee venhoa eikä elektroniikka!

Voi hyvänen.. 

Tästä miekin oon haaveillut jo tovin ja nyt pääsin käytännössä oikein testaillee. "Engine start" näppäimet on linkitetty Scottyn sähkötakilan nosto automatiikkaan niin että pulpetin ääressä istuen nappia painamalla saa kuulia nostettua! Tämä patentti on pakko itselle toteuttaa talven aikana tai piti jo viime talvena tehdä mutta eipä sitä kaikkea saa aikaiseksi. Scottyn sähkötakilathan on aika manuaali vehkeet kun napista vain nostaa toisin kuin Cannonin mallit. Parraimmat mallit luotaa itse pohjaa ja optimoi kuulan korkoa sen mukaisesti mutta empä ole henkilökohtaisesti kuullut kuin ongelmia liijallisista mahdollisuuksista toisin kuin Scottyn pyhän yksinkertaisuuden tekniikasta...

Tuplajohdotettu Scotty on edelleen iroitettava malli kahden pistokkeen vuoksi...

Jos ensimmäisellä kerralla pienet yksityiskohdat tarttui silmään niin lisää on ilmestyy tuon tuosta. Järjestyksen miehenä Juho on pitänyt huolen että muutkin toimii samoin...;)

Uuden koneen koeajun yhteydessä lilluttelimme joitaman tunnin uistimiakin.. Yllätyskö? No ei kait sentään. Tavoitteena oli uistella kuhiluksia pakkaseen talven varalle ja mukavastihan niitä tulikin. Kesän kääntyessä normaaliksi huippu helteiden jälkeen kalan syöntikin kääntyi hyvin normaaliksi vuoden aikaan nähden... 

Leikkimielisen kisan hävisin aika kirkkaasti tälle Nuasjärven kaanottarelle mutta kuhiluksien suhteen taisin voittaa mutta rehellisyyden nimissä olisin voinnut vaihtaa kaikki kuhat tähän haukeen...:D

Sanotaan että seura tekee kaltaisekseen ja Juhollekkin rupesi arki löytymään kun allekirjoittaneen seurassa uistelee...;)

Hieno on kone ja vielä hienompaa huomata kuin venhon luonne muuttui lisä kaakien johdosta. Lohesta kuoriutui ikään kuin kaunis perhonen kotelostaan uusien tehojen myötä...

Nyt kun miehen mopo keuluu niin eikös Juho kojelaudan elektroniikkaakin voisi päivittää tälle suvelle...;)

Teemana ahvena...

Hassua huomata kuin järkyttävä uutinen vasta ohjaa miunkin ajatus mailmaa. Itsepäisenä sitä vaan taistelee omien ajatusten kanssa vuodesta toiseen kuitenkin tiedostaen että kaloja on muitakin kuin hauki ja kuha. Monet monet ehkä miljoonat kerrat on ahvenen pyynti pyörinyt mielessä mutta jostain syystä sen tosissaan yrittäminen on vaan jäänyt tekemättä!

Tuossa viime viikonloppuna oli Oulujärvi cupin viimeinen tuplakisa. Itsehän en tänä vuonna osallistunut yhteenkään kissaan mutta puhelin ralli oli silti huima ja melkeimpä voisin sanoa että elin lähes tulkoon täysillä koko hienon kisan. Koko ajan sain tietooni millaisessa vauhdissa kärki viiletti mutta yksi venho piti radio hiljaisuuden ja puntarilla syykin selvisikin. Monelle varmaan sellaisena järkytyksenä että sunnuntain startti jäi sen tähden tekemättä?

Kalliomäen Jarkon nimellä kiertävät "hämeen ihmeet" sisältäen jo legendaksi kasvaneen Paavolan Kallen otti sellaisen kassin ahventa kisassa että uskoltaisimpa koko Suomen kohisevan seuraavat viikot ja vaikutusta moisella vedolla riittää taatusti ensi vuoteenkin!

Tuloksista kun katselette niin reilun 40 kilon ahven saalis pisteineen olisi riittänyt itsessään koko viikonlopun piikki tulokseksi mutta mitä sitä tämä porukka vetäisi vielä toisena päivänäkin voiton ahvenilla... HUH!

Ahvenen pyynti on itseasiassa varsin viihteellistä touhua ja täytyy kyllä tunnustaa haakimiehenä että tykkäsin!!!

Nooh tarinan opetus taisi kuitenkin mennä perse edellä puuhuun mitä kautta rantain oon kollegoita kuullostellut. Osa tunnustaa kuten allekirjoittanut että kyseessä on yksinkertaisesti Suomenniemen kovin poppoo vetouistelussa ja niiltä onkin odotettavissa jotain tajunnan räjäyttävää nyt ja jatkossakin. Silti valtaosa itkee että ei mittään järkeä kun ahvenella voittaa. Cupin säännöissä oli ahvenen alamitta valtakunnallisesti sama 25 sentin alaraja mutta ahvenen kerroin poikkeuksellisesti 5 tutumman 3 tai 4 vastaisesti mutta ei pienemmällä kertoimella olisi silti ollut mitään tekemistä lopputuloksissa. Jokainen siis tiesi että ahvenella voi pärjätä mutta silti itketään eikä edes yritetä.

Nyt Homma menee kuuleman mukaan niin että ahvenen alaraja nostetaan ja kerrointa pudotetaan reilusti alas. Eikä edes yritetä muokkaantua ja oppia jotain uutta. Niin ja eninten huvittaa koko touhussa se että kyseinen poppoo voitti koko cupin ylivoimaisesti ja rikkoivatpa he myös hauki-em kisojen ennätyksenkin mennen tullen ja varmaan arvaattekin/muistatte mikä itku oli tuolloin säippämiehiä kohtaan.

Taidampa heittää tässä yhteydessä "iroonisen ehdotuksen" että elkää muuttako mitään sääntöä vaan sulkeaa reilusti Kallen poppoo pois kisoista niin kehitys säilyy entisellään...;)

Nooh mielestäni kaikkein kauneita tarinassa oli se että poppoo on tunnettu "vain" säipistään mutta nyt ne vetivät perinteisesti lankuilla niin jäipähän sekin jossitelu nyt pois että säipät pitää lailla kieltää!

Asiahan ei muuten oikeesti miulle kuullu sitten pätkän vertaa mutta henkilökohtaisesti ketuttaa tämä purnaaminen. Hyvät ihmiset opetelkaa tekin onkimaan ja kokeilkaa rohkeesti uusia juttuja elkääkä kritisoiko sen tähden ettei omalla jutulla pärjää. Minäkään en pärjää enää sehän on jo todettu/nähty mutta Kallen innottamana suuntasin heti vesille ahven jahtiin...HI!

Arvatkaapa kumpi ahven on Sinttivinttureiden pyytämä?...HI!

Ahvenen pyynnin teemapäivä onnistui muuten siinä mielessä hyvin että pysyimme koko päivän plänissä eikä ollut missään vaiheessa tarvetta siirtyä siihen tuttuun ja turvalliseen. Usko asiaan antoi kuuden ihmisen kuvut täyteen maukasta kalaa eikä pottuja keittoon liijelti tarvittu kun ahvenien seasta löytyi sattuma kuhiakin...:D

Kiitos että jaksoit tämän mielipiteen lukea loppuun asti ja anteeksi niille jotka loukkaantuvat mielipiteestäni!

PS. SM-Nuasjärvestä löytyy hirveesti hyvää ahventa kerran tällaiset toppahousutkin niitä saa..

Merikarhun kohtaaminen...

Huoh... Melkein kuin olisi käynyt vetämässä tiukan tuplakisa viikonlopun jossain kaakana Kainuusta. Kolme päivää kotivesilläkin voi tuntua melko tiukalta vääntämiseltä jos kollega sattuu olemaan kilpailuhenkinen kalamies! Blogiani lukeneet osasivatkin varmaan odotella tätä päivitystä kuin äijän nyt kävi? Ja lukemattomille kerrottakoon että tämä "Lohjan merikarhun" kohtaaminen oli jo kolmas laatujaan ja luontevasti kolmen päivän mittainen turnee paremmuudesta...HI!

No eihän se nyt niin vakavaa kuiteskaan ollut päinvastoin rentoa puuhastelua ja tarinointia hyvin hyvin suomupitoisin sävyin. Miettisen kanssa päivä hupenee ihan huomaamatta jonnekkin ja mikäs se miulle sen mukavampi kuin kalastella sopivasti vakavasti kuitenkin hyvän maun puitteissa kilpaa. Tiukkaa vääntöä vuoro tunnein, hetken hukassa ja heti perään voitokas tunteroinen jne.
Huvittavinta oli koko hommassa että molemilla puhelimet soi tilanne päivitysten suhteen kuten oltais ihan oikiasta kisassa oltu...:D

Jos viimeksi otin nokkaan niin helpolla en päässyt nytkään kun miehen kalustosta löytyi etelän miesten eliitti vaapukkoja mitä Häme cupin edustajatkin kyselee kilvan ja ilmankos, kalaa tulee ajoittain penteleesti sitä ei auta kiistäminen.

Ensimmäisenä päivänä tuli allekirjoittaneelle pataan ihan kunnolla niin kappalemäärällisesti kuin mittakalojenkin suhteen. Kisan ideahan oli että toinen hoitaa veneen toisen puolen kuusi vapaa omilla uistimilla ja toinen luonnollisesti toisen puolen. Mie loin kipparina sitten koko ajan yhteistä taktiikkaa erilaisiin paikkoihin ja syvyyksiin tasapuolisesti. Päivän lopputulos laskettiin sitten vihkosta minne nyt merkkaan aina jokaisen kalan ottiaika, paino, laji, uistin, väri, uistimen uintisyvyys ja alla olevan veden syvyys siis ihan normaali kirjaaminen tulkittiin nyt "puntariksi" jos paremmin sanoisi.

Tuon ensimmäisen tappion karvaan jälkeen työstin yöllä taktiikkaa itselle suotuisammaksi karkeamman kalan paikkaan ja olipa tuossa taustalla myös ne kuhafileetkin mitä Miettinen tänne asti tuli hakemaan. Aamun alku olikin hyvin tutun oloista ihmettelyä että kaverilla nykkii mutta mulla ei.. Kikka kakkosta, kolmosta ja nelostakin silmään lyöden homma rupesi jalostumaan sille mallille että päivän kuninkuus allekirjoittaneelle. Päivän kuhasaaliis oli kyllä vähintääkin hurja ja Miettisen sanoja lainatakseni:

"Mulla olisi mennyt varmasti koko kesä Lohjanjärvellä moiseen saldoon"...

-Markku Miettinen-

Kolmantena päivänä oli tavoitteena saada se kunnon pönökuva ison hauen kera ja siitä jatkaa kuhan pyyntiin. Reilun kolmen tunnin jälkeen luovutimme pönökalan uistelun kun emme saaneet minkäänlaista merkkiä vaikka mitä yritti. Suuntasimme siis kuhan perään ja tiukassa oli alkuun sekin. Kaksi edellistä päivää meni vähän liian hyvin kun homman juju valkeni heti mutta nyt piti jo molempien kikkailla useampi tunti ennen kuin onki rupesi taipumaan...

Kokonaiskisan saldo ratkesi pitkän päivän aikana kaikessa huomaamattomuudessa ihan kahdella viimeisellä tunnilla miun hyväksi kun mie sain kuhia melkein kolmen minuutin tärppi välillä kun kollega sai vain kaksi ja lopullisen naulan arkkuun naulasi salakavala verkkoviritys mihin tietysti rysäytimme uistimet kiinni...

Nooh eipä siinä auttanut kun siivota vehkeet talteen ja kellopa olikin jo siinä määrin paljon että vihko auki ja tuloslaskenta käyntiin... Mainitsinkin että vikatunnit ratkaisi pelin yllätäin miulle mutta voittomarginaali oli alle 5%:n luokkaa eli tiukkaakin tiukempaa vääntöähän se oli niin ja ilmoitampa tuon erotuksen prosenttuaallisesti kun en ilkiä kiloista/kappaleista mainita...

Markku "merikarhu" Miettinen näytti heti ekana päivänä miten kana pissii Samipojan kintuille...

Pitkän päivän upea päätös tai no pelihän jatkui vielä tovin tuosta...:D

Veni, vidi, vici... 

Kiistatta pienimmän kalan titteli!!!

PS. No sen verran paljastan kuitenkin loppusaldoja että mies toi tulessaan igloon että saapi vähän pakkaseen filekuhaa ja saatiinhan sitä. Nyt kun itsekseni naureskelen niin Etelä Suomen kauppojen kilohintojen mukaan Miettisen kannataisi nyt mennä torille myymään fileet pois niin pääsis hän ihan oikealle etelän kalamatkalle...;)